Viikko 6

18/03/2019 - 24/03/2019

Maanantaina olin taas ensin aamupala puolella ja sitten respassa. Sain tänään työvuorolistan, eli olen tämän kuun jokapäivä töissä 7-3, paitsi torstait on vapaata.
Myöhemmin kun pääsin töistä, satoi kaatamalla vettä. Ajoin skoootterilla kotiin, ja ajaessani vettä oli yli nilkkojen. Tuntui, kuin olisi ajanut joessa. Vesi tulvi myös joidenkin ihmisten asuntoihin. Onneksi pääsin loppuen lopuksi kotiin.

Tiistaina oli todella normaali työpäivä, ei mitään erityistä.
Työpäivän jälkeen menin käymään Ubudissa syömässä. Ubudissa on monta vegaanista ravintolaa, siksi tykkään käydä siellä.

Vegaaninen hampurilainen 😋

Keskiviikkona oli taas normaali päivä, aika hiljaista. Mielenkiintoiseen elämääni töiden jälkeen tänään kuului muun muassa pyykinpesu ja siivoaminen.

Torstaina minulla oli vapaapäivä. Heräsin ilman herätystä jo ennen seitsemää...
Lähdin puolenpäivän jälkeen ajamaan ystäväni luo Denpasariin, jonne kestää noin tunnin ajaa. Kävimme keskustassa shoppailemassa ja syömässä. Illalla kun minun olisi pitänyt ajaa kotiin, alkoi hirveä kaatosade ja ukkosmyrsky. Ajattelin sitten että ei välttämättä ole turvallista ajaa kotiin, varsinkin kun matkaa on tunnin verran. Jäin ystäväni luo yöksi, ja laitoin viestiä respan johtajalle, että voisinko tehdä iltavuoron huomenna, niin ei tarvitse lähteä ajamaan 4 jälkeen aamulla.

Kuta beach

Perjantaina olin kovin väsynyt ja lähdin aamulla 9 aikaan ajamaan kotiin. Olin kotona noin 10 aikaan ja nukuin vähän aikaa, kunnes 1 aikaan lähdin töihin. Työvuoro oli 14-22. Olin todella väsynyt, mutta oli mielenkiintoista olla kerrankin iltavuorossa.
Kun olin töissä, noin 3-4 aikaan kävi satamaan kaatamalla vettä. Sen lisäksi, tuuli älyttömän kovaa, joten vesi tulvi respaan sisälle, ja tuuli pudotti yhden kukkaruukun lattialle, ja toisen suuren kukkaruukun minun päälle. Onneksi ei sattunut mitään.

Respa täynnä vettä, ei oikein näy kuvasta kun vesi heijastaa. 

Tämä kukkaruukku tippui päälleni...

Lauantaina minulla oli aamuvuoro ja heräsin viideltä. Olin kovin väsynyt sillä pääsin eilen vasta 11 aikaan illalla kotiin. Oli hankaluuksia hymillä koko päivän.
Aamupalalla 7 jälkeen tuli puolen tunnin sisällä noin 100 kiinalaista, joilta minun piti kysyä huoneen numerot. Oli koettelemus sinäänsä, sillä kiinalaiset ovat välillä vähän röyhkeitä, joten jotkut tiuskaisivat numeron ja kävelivät suoraan sisään, jolloin en välttämättä kuullut huoneen numeroa.

Sunnuntaina oli taas aamuvuoro. Aamupalan jälkeen puoli 11 söin keittiön takana ylijääneitä kroisantteja 😀.
Tänäänkin oli normaali päivä, aika hiljaista.
Menin töiden jälkeen Ubudiin. Niinkuin yleensäkkin, käytän google mapsia, mutta tällä kertaa se neuvoi jonkun ihme reitin ja meinasin eksyä.
Matkaan meni noin 45 minuuttia, ja minulla oli hankaluuksia löytää parkkipaikkaa, sillä Ubudissa on aina hirveä ruuhka.
Kävin ensin paikallisella torilla, jossa on paljon turisteja. Juttelin joillekin myyjille, jotka olivat tyytyväisiä että ulkomaalainen osaa indonesiaa.
Kävelin ympäriinsä ja lopulta menin Bali Buda - nimiseen paikkaan syömään.

Outo viidakko reitti

Ruokaaaaa

Viikko 5

11/03/2019 - 17/03/3019


Maanantaina kävin hotellilla aamupalalla sen jälkeen 12 aikaan tein check-outin ja jätin laukut hotellin respaan, ja suuntasin ostoskeskukseen. Hotellilta kävelymatkan päässä oli toinen suuri ostoskeskus, ja vietin siellä aikaa siihen asti että oli aika mennä lentokentälle.
Matka lentokentälle piti kestää noin 35 minuutta, ja tällä kertaa päätin etten lähde liian aikaiseen ettei tarvitse odotella lentokentällä. No, matka kestikin melkein tunnin, ja melkein myöhästyin lennolta 😅 No, ei ainakaan tarvinnut odotella lentokentällä. Oli myös ilo juosta lentokentällä 30 kiloa painavan laukun kanssa...

Surabayan lentokenttä

Lento kesti hyvin lyhyen aikaa, olimme jo 25 minuutin jälkeen laskeutumassa, kunnes lentäjä yhtäkkiä ohjaa lentokoneen suoraan ylös päin ja kaartaa vasemmalle. Niimpä sitten laskeuduimme kun lentoa oli mennyt noin tunti.

Saavuin siis Balilla, ja sitten piti etsiä taksi hotellille. Lentokentän taksin rahastavat turisteja, joten yritin indonesiaksi väitellä itselleni alhaisemman hinnan... Taksi oli kyllä silti kallis, verrattuna siihen että hotellini oli aika lähellä lentokenttää. Olin siis Balin keskustassa hotellissa yhden yön.


Tiistaina heräsin aamulla, ja söin aamupalaksi/lounaaksi nuudeleita. 12 aikaan tein check-outin, ja lähdin ystäväni luokse, jossa olin myös yhden yön. Kävimme ystäväni kanssa syömässä, ja sitten alkoi sataa kaatamalla vettä. No, meidän täytyi ajaa takasin ystäväni talolle skootterilla, ilman sadetakkeja...

Keskiviikkona muutin taloon jossa vietän yhden kuukauden, ja etsin sitten halvemman paikan jossa vietän toisen kuukauden. Levitin tietenkin kaikki tavarani heti kun saavuin, ja loppu päivä menikin niiden lajittelemisessa.
Illalla koin suuren järkytyksen. Talon vessassa oli torakka. TORAKKA. En voi sietää mitään ötököitä... Menin kysymään alakerrasta löytyiskö hyttys- tai ötökkämyrkkyä, ja sitä sitten sumutin koko huoneen täyteen ja meinasin tukehtua mutta toivottavasti torakka kuoli 😂

Torstaina menin työpaikalle, skootterilla suunnistin siis google mapsin avulla. Hotelli on noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Minun piti aamulla käydä tankkaamassa skootteri, joten meinasin myöhstyä, mutta onneksi tie oli moottoritie ilman nopeusrajoituksia...
Tapasin henkilön joka on vastuussa minusta täällä, ja hän näytti minulle kaikki paikan hotellilla ja esitteli minut joillekkin työntekijöille. Hotelli näytti todella hienolta, en voinut uskoa että sain työharjoittelupaikan täältä.
Hotelli on siis Wyndham Tamansari Jivva Resort Bali. 5-tähden hotelli, joka sijaitsee Balin itä osassa, joka on vähän kauempana Balin keskustasta.
Kävin ostamassa työasun kahden työntekijän kanssa. Työasuna toimii siis perinteinen Balilainen mekko... En näyttänyt asussa ihan samalata kun paikalliset mutta näillä mennään

Perjantaina oli ensimmäinen virallinen työpäivä. Olin kolme tuntia ravintolan puolella aamupalan aikaan. Otin asiakkaiden huoneen numeroja ylös, ja tervehdin hotellin asiakkaita.
Sen jälkeen olin viiteen asti respassa, ja opettelin järjestelmän käyttöä.
Työpäivän jälkeen menin käymään Ubudissa, mutta koska oli jo melkein pimeä, en ollut siellä kauaa.

Lauantaina olin taas ensin ravintolassa, ja sitten respassa. Seurasin kun työkaverit tekivät check-in ja check-out, ja opettelin taas kuinka käyttää respan järjestelmää.

Sunnuntaina oli taas normaali työpäivä, kävin myös katsomassa läpi kaikki huoneet. Respassa vastailin puhelimeen, ja ravintolan puolella otin taas asiakkaiden huoneen numeroja ylös, ja tällä kertaa se onnistui myös kiinaksi.

Näkymä sviitistä

Viikko 4, muutoksia

04/03/2019 - 10/03/2019

Tämä kirjoitus vähän myöhässä, pahoittelut... Yritin kuitenkin panostaa vähän enemmän

Maanantai oli ihan normaali työpäivä. Kävimme ruokatauolla syömässä nuudeleita.
Töiden jälkeen minulla oli Skype- haastattelu mahdollisen tulevan työharjoittelupaikan edustajan kanssa. Haastattelu meni hyvin, mutta pakko myöntää että jännitti.
Illalla menin vielä normaalisti indonesian tunnille.

Tiistaina minulla oli vapaapäivä ja menimme ystäväni kanssa kuvauksiin, johon työkaverini oli meidät kutsunut. Hän on itse malli, ja halusi että me tulisimme myös kuvauksiin. Meillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan millaiset kuvaukset ovat...
Kuvauksien teema oli häät. Meikin ja hiusten laitossa kesti yhteensä noin 5 tuntia. Minusta ja ystävästäni meikki näytti lähinnä hassulta, eikä oikein häämeikiltä. Hiusten ja meikin jälkeen laitoimme mekot päälle. Yhteensä 6 tunnin valmistelujen jälkeen aloitimme kuvaukset.
Kuvauksen menivät hyvin, mutta kuvat tulevat meille vasta viikon päästä, sillä niitä pitää kuulemma muokata.
Kuvaukset olivat mielenkiintoinen kokemus mutta en kyllä välttämättä haluaisi kokeilla uudestaan, 5 tuntia istumista kuumassa pienessä huoneessa oli vähän liikaa.

 Ystäväni vuoro istua tuntitolkulla meikattavana 😆

Lopputulos 6 tunnin jälkeen...

Kuvauksien jälkeen menimme syömään ThaiNam - nimiseen ravintolaan. Nimensä mukaan siellä on siis thaimaalaista ja vietnamilaista ruokaa.

Myöhemmin illalla soittelin videopuhelua Iidan kanssa Whatsapissa 😆

Keskiviikkona en mennyt töihin, sillä työkaverini halusivat että lepäisin, koska olin edelleen kipeä. Ja siis tällä kertaa vielä flunssa iski.

Torstaina oli taas normaali työpäivä jos sitä ei lasketa että tänään oli Nyepi, hiljaisuuden päivä.
   Jos kerron lyhyesti Nyepistä, eli se on hiljaisuuden päivä, eli balilainen uusi vuosi. Sitä vietetään lähinnä Balilla, mutta se on silti koko Indonesiassa vapaapäivä. Tai, pitäisi olla..
Periaate on se, että Balilla on ulkona liikkkumiskielto, joka koskee kaikkia, myös turisteja. Hiljaisuuden päivänä ei myöskään saa käyttää mitään elektroniikkaa, ja jopa jotkut nettiyhteyden katkaistaan.
Tätä päivää vietetään siis ainoastaan Balilla, ei muualla indonesiassa. Tämä on siis hindulaisuuden juhla, ja sitä juhlitaan balilla nimenomaan siksi, että suurinosa väestöstä on hinduja.
Päivän ajatuksena on karkoittaa pahat henget pois Balin saarelta.

Myöhemmin päivällä minulla oli toinen Skype- haastattelu. Tällä kertaa vastaanoton johtajan kanssa (Siis Front Office Manager, miten se sitten suomeksi käännetäänkään). Tämä haastattelu meni huomattavasti paremmin, sillä hän vaikuttti todella mukavalta ja rennolta tyypiltä.

Perjantai -  Viimeinen työpäivä

Perjantaina irtisanoin itseni tästä työharjoittelusta, sillä monet asiat eivät ole niinkuin piti, ja stressin vuoksi päätin että on parasta, että en jatka tässä paikassa.
Pomo ja muut työntekijät olivat hyvin ymmärtäväisiä.

Ruokatauolla menimme porukalla syömään pitsaa. Työpäivän päätteeksi hyvästelin kaikki. Ihmiset täällä ovat todella mukavia, joten hyvästien sanominen ei tietenkään ollut helppoa.

 Sateinen viimeinen päivä

Illalla menin ystäväni kanssa katsomaan Captain Marvel - elokuvaa. Ostin popkornia ja kokiksen, mutta kielimuurin vuoksi sainkin litran kokiksen mukissa.. No, eikai siinä sitten mitään. 😅
   Elokuvan jälkeen menin ystäväni ja parin työkaverin kanssa Amarta Hills- nimiseen hotelliin syömään. Menimme sen takia että siellä on hienot näkymät, mutta myös sen takia että yksi työkavereistani sai sieltä työtajouksen ja halusimme nähdä miten hieno hotelli on.

 Mainoksia...

Eikö ole ihan normaalia että popkorni meinaa loppua ennen elokuvan alkua?

Lauantaina oli viimeinen päiväni Malangissa. Kävin palauttamassa vuokraamani skootterin. Vietin suurimman osan päivää kotona, sillä Malangissa ei ollut oikein enää mitään nähtävää, ja täytyihän minun pakatakkin.
Illalla menin ystäväni kanssa yhteen ravintolaan syömään, jossa olemme molemmat halunneet käydä mutta ei ole ollut aikaa. Ravintola oli vähän kalliimpi, mutta ruoka oli sen arvoista.

Nachoja 

Sunnuntaina lähdin Surabayalle. Lentoni lähtee vasta maanantaina, mutta halusin käydä katsomassa millainen paikka Surabaya on. Matkaa Surabayalle Malangista on noin 3 tuntia.
Kun pääsin Surabayalle, lähdin heti Pakuwon - nimiseen ostoskeskukseen. Se on Indonesian suurin ostoskeskus, joten tuli sitten vähän käveltyä kun oli koko ajan eksyksissä.
  Menin ostoskeskuksessa syömään Sushi Tei - nimiseen ravintolaan. Ravintola on vähän kallis, mutta siellä on todella hyvää japanilaista ruokaa.

 Pakuwon- ostoskeskus kuvattuna auton ikkunasta 😅

Sushi Tei

Seuraavassa postauksessa kerronkin sitten, miten minulle kävi, ja missä olen nyt työharjottelussa. 😎

Viikko 3, sairastelua

25/02/2019 - 03/03/2019

Maanantaina menimme ruokatauolla Aston Inn- hotelliin syömään. Ravintola sijaitsee hotellin 8. kerroksessa, ja sieltä on hienot näkymät. Ruoka ei ollut kallista vaikka ravintola vaikuttikin vähän hienommalta paikalta.
Töiden jälkeen menin indonesian tunnille. Indonesian kieli on helppo kieli, ja aika nopea oppia. Tunnin jälkeen olin kovin väsynyt, sillä saavuin kotiin vasta klo 9 illalla.

 Aston Inn 8.kerros

 Näkymät Aston Inn hotellista.

Tiistaina töiden jälkeen menin vuokraamaan skootteria. Olen Suomessa ajanut vain kaverini skootterilla, mutta en edes silloinkaan liikenteessä. Täällä liikkuminen on aika hankalaa jos ei omista skootteria, joten päätin yrittää. Olen jo tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sekä ruuhkaan, joten ajaminen ei tuottanut ollenkaan vaikeuksia.

Honda Vario

Tiistai-Keskiviikko välisenä yönä tulin kipeäksi. Menin heti aamulla sairaalaan. Siellä saikin sitten odotella jonkun aikaa. Edes sairaalassa henkilökunta ja lääkärit eivät puhu englantia, joten kommunikointi oli todella hankalaa. Joudin olemaan sairaalassa noin 2 tuntia, eivätkä lääkärit silti oikein osanneet auttaa, koska eivät puhuneet hyvää englantia.

Sairaalan odotushuone on tullut tutuksi...

Torstaina olin edelleen todella kipeä, ja nukuin koko päivän. Illalla menin kuitenkin indonesian tunnille, ja lähdin sieltä vähän aikaisemmin, koska en voinut hyvin.

Perjantaina olin edelleen kipeä... Minun täytyi mennä uudelleen sairaalaan, sillä lääkäri oli kirjoittanut töitä varten luvan olla poissa vain kahdeksi päiväksi. Muuten minun ei lääkäriin olisi tarvinnut mennä, sillä minulla oli jo lääkärin määräämät lääkkeet.

Lauantaina olin edelleen kipeä, mutta koska en pidä sairaaloista täällä ja siellä kestää aina tosi kauan, menin aamulla töihin. Osoittautui huonoksi ajatukseksi, koska en oikein voinut tehdä mitään töissä. Lähdin kotiin aikaisemmin ja nukuin pari tuntia. Illalla menin vielä kuitenkin indonesian tunnille.

Sunnuntaina minulla oli vapaapäivä, ja olo oli jo vähän parempi, joten menimme kavereiden kanssa syömään, ja myöhemmin illalla karaokeen.

Kaikki tämä ruoka yhteensä 2 euroa 😊