Tämä kirjoitus vähän myöhässä, pahoittelut... Yritin kuitenkin panostaa vähän enemmän
Maanantai oli ihan normaali työpäivä. Kävimme ruokatauolla syömässä nuudeleita.
Töiden jälkeen minulla oli Skype- haastattelu mahdollisen tulevan työharjoittelupaikan edustajan kanssa. Haastattelu meni hyvin, mutta pakko myöntää että jännitti.
Illalla menin vielä normaalisti indonesian tunnille.
Tiistaina minulla oli vapaapäivä ja menimme ystäväni kanssa kuvauksiin, johon työkaverini oli meidät kutsunut. Hän on itse malli, ja halusi että me tulisimme myös kuvauksiin. Meillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan millaiset kuvaukset ovat...
Kuvauksien teema oli häät. Meikin ja hiusten laitossa kesti yhteensä noin 5 tuntia. Minusta ja ystävästäni meikki näytti lähinnä hassulta, eikä oikein häämeikiltä. Hiusten ja meikin jälkeen laitoimme mekot päälle. Yhteensä 6 tunnin valmistelujen jälkeen aloitimme kuvaukset.
Kuvauksen menivät hyvin, mutta kuvat tulevat meille vasta viikon päästä, sillä niitä pitää kuulemma muokata.
Kuvaukset olivat mielenkiintoinen kokemus mutta en kyllä välttämättä haluaisi kokeilla uudestaan, 5 tuntia istumista kuumassa pienessä huoneessa oli vähän liikaa.
Ystäväni vuoro istua tuntitolkulla meikattavana 😆
Lopputulos 6 tunnin jälkeen...
Kuvauksien jälkeen menimme syömään ThaiNam - nimiseen ravintolaan. Nimensä mukaan siellä on siis thaimaalaista ja vietnamilaista ruokaa.
Myöhemmin illalla soittelin videopuhelua Iidan kanssa Whatsapissa 😆
Keskiviikkona en mennyt töihin, sillä työkaverini halusivat että lepäisin, koska olin edelleen kipeä. Ja siis tällä kertaa vielä flunssa iski.
Torstaina oli taas normaali työpäivä jos sitä ei lasketa että tänään oli Nyepi, hiljaisuuden päivä.
Jos kerron lyhyesti Nyepistä, eli se on hiljaisuuden päivä, eli balilainen uusi vuosi. Sitä vietetään lähinnä Balilla, mutta se on silti koko Indonesiassa vapaapäivä. Tai, pitäisi olla..
Periaate on se, että Balilla on ulkona liikkkumiskielto, joka koskee kaikkia, myös turisteja. Hiljaisuuden päivänä ei myöskään saa käyttää mitään elektroniikkaa, ja jopa jotkut nettiyhteyden katkaistaan.
Tätä päivää vietetään siis ainoastaan Balilla, ei muualla indonesiassa. Tämä on siis hindulaisuuden juhla, ja sitä juhlitaan balilla nimenomaan siksi, että suurinosa väestöstä on hinduja.
Päivän ajatuksena on karkoittaa pahat henget pois Balin saarelta.
Myöhemmin päivällä minulla oli toinen Skype- haastattelu. Tällä kertaa vastaanoton johtajan kanssa (Siis Front Office Manager, miten se sitten suomeksi käännetäänkään). Tämä haastattelu meni huomattavasti paremmin, sillä hän vaikuttti todella mukavalta ja rennolta tyypiltä.
Perjantai - Viimeinen työpäivä
Perjantaina irtisanoin itseni tästä työharjoittelusta, sillä monet asiat eivät ole niinkuin piti, ja stressin vuoksi päätin että on parasta, että en jatka tässä paikassa.
Pomo ja muut työntekijät olivat hyvin ymmärtäväisiä.
Ruokatauolla menimme porukalla syömään pitsaa. Työpäivän päätteeksi hyvästelin kaikki. Ihmiset täällä ovat todella mukavia, joten hyvästien sanominen ei tietenkään ollut helppoa.
Sateinen viimeinen päivä
Illalla menin ystäväni kanssa katsomaan Captain Marvel - elokuvaa. Ostin popkornia ja kokiksen, mutta kielimuurin vuoksi sainkin litran kokiksen mukissa.. No, eikai siinä sitten mitään. 😅
Elokuvan jälkeen menin ystäväni ja parin työkaverin kanssa Amarta Hills- nimiseen hotelliin syömään. Menimme sen takia että siellä on hienot näkymät, mutta myös sen takia että yksi työkavereistani sai sieltä työtajouksen ja halusimme nähdä miten hieno hotelli on.
Mainoksia...
Eikö ole ihan normaalia että popkorni meinaa loppua ennen elokuvan alkua?
Lauantaina oli viimeinen päiväni Malangissa. Kävin palauttamassa vuokraamani skootterin. Vietin suurimman osan päivää kotona, sillä Malangissa ei ollut oikein enää mitään nähtävää, ja täytyihän minun pakatakkin.
Illalla menin ystäväni kanssa yhteen ravintolaan syömään, jossa olemme molemmat halunneet käydä mutta ei ole ollut aikaa. Ravintola oli vähän kalliimpi, mutta ruoka oli sen arvoista.
Nachoja
Sunnuntaina lähdin Surabayalle. Lentoni lähtee vasta maanantaina, mutta halusin käydä katsomassa millainen paikka Surabaya on. Matkaa Surabayalle Malangista on noin 3 tuntia.
Kun pääsin Surabayalle, lähdin heti Pakuwon - nimiseen ostoskeskukseen. Se on Indonesian suurin ostoskeskus, joten tuli sitten vähän käveltyä kun oli koko ajan eksyksissä.
Menin ostoskeskuksessa syömään Sushi Tei - nimiseen ravintolaan. Ravintola on vähän kallis, mutta siellä on todella hyvää japanilaista ruokaa.
Pakuwon- ostoskeskus kuvattuna auton ikkunasta 😅
Sushi Tei
Seuraavassa postauksessa kerronkin sitten, miten minulle kävi, ja missä olen nyt työharjottelussa. 😎
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti