Maanantaina töissä oli hiljaista, aamupalalle oli tulossa alle 100 asiakasta, joten ei siis kiirettä aamupalalla.
Puhuimme respassa työkaverini kanssa Suomesta, ja hän halusi kovasti tulla Suomeen töihin, kun kerroin hänelle millaista on Suomessa. Myös palkan määrä oli shokki, sillä täällä respa työntekijä saa palkkaa noin 150 euroa kuussa.
Tiistaina oli myös hiljaista, taas alle 100 asiakasta aamupalalla. Se tarkoittaa aina siis sitä että paljon paikallaan seisoskelua luvassa. Täällä on niin monta työntekijää ja harjoittelijaa ettei kaikille riitä millään tekemistä.
Kun menin respaan, huomasin että työkaverillani on ainakin 10 välilehteä auki, joissa on vapaita työpaikkoja Suomessa sekä miten elää Suomessa ja yms. Hän oli hyvin uppoutunut aiheeseen, ja puhuimme taas paljon Suomesta.
Kun menin kotiin, talossa asuva kissa murtautui minun huoneeseen eikä halunnut lähteä pois. Se oli sitten minun kaverina pari tuntia ennen kuin kyllästyi ja käveli pois huoneesta.
Kissa pöydän alla
Kissa vaatekaapissa
Kissa vessassa
Keskiviikkona oli todella tylsää aamulla, sillä aamupalalla oli vähemmän ihmisiä mitä on kertaakaan ollut, noin 50 asiakasta. Lähdin sitten aikaisemmin respaan, koska oli liian vähän tehtävää.
Respassa taas sitten oli kiireistä, meitä oli jossain vaiheessa vain kaksi työntekijää respassa kun muut olivat ruokatauolla, ja oli hirveä ruuhka. Tein check outteja kun työkaverini puhui samaan aikaan kahteen puhelimeen sekä radiopuhelimeen. En siis voi yleensä vastata hotellin ulkopuolelta tuleviin puheluihin, sillä ne ovat aina indonesiaksi.
Illalla kaverini tuli käymään ja kävimme Ubudissa syömässä.
Torstaina heräsin myöhään, ja menin ystäväni kanssa taas Ubudiin syömään.
Illalla työkaverit hakivat minut autolla, ja kävimme katsomassa minulle uutta asuntoa ja kävimme sen jälkeen syömässä japanilaista ruokaa. Olin todella myöhään kotona..
Ubudin vegaaniruoka 💕
Työkaverini tilasivat paljon lihaa, jouduin itse tyytymään riisiin ja porkkanoihin...
Perjantai aamuna lähdin immigration toimistoon. Toimistolle ajoin noin 40 minuuttia, ja olin siellä kello 10.00 niin kuin oli viisumin välittäjän kanssa sovittu ja odotin 30 minuuttia siellä, kunnes välittäjä soitti että olen väärässä toimistossa. Minun täytyi sitten ajaa vielä toiset 40 minuuttia etelään toiseen toimistoon. Kun pääsin perille, viisumia varten otettiin kuva ja sormen jälki. Siihen meni vain 15 minuuttia. Tämän jälkeen ajoin suoraan töihin toimistolta, ja matka kesti siis 1 h 20 min...
Olin vähän väsynyt iltavuorossa, koska olin ajanut koko päivän. Tein check innejä, mutta yhdessä tapauksessa oli vähän kielimuuri ongelmana, nimittäin asiakkaat puhuivat vain ranskaa. Google kääntäjällä siitä selvittiin.
Lauantaina olin aamuvuorossa, ja taas väsyneenä.
Kun olin aamupalalla, puhelin soi ja työkaverini vastasi, ja kertoi minulle että minun täytyy mennä respaan äkkiä. Olin vähän hämmentynyt ja menin äkkiä respaan ja huomasin että siellä on kaksi japanilaista jotka eivät puhu englantia. Tulin sitten respaan ja kysyin mikä on ongelma, ja kävin sitten tulkkaamaan. Työkaverini hymyilivät vieressä ja asiakkaatkin vaikuttivat tyytyväisiltä että ongelma saatin selvitettyä. 😇
Töiden jälkeen menin kotiin, pakkasin, ja kaverit tulivat autolla hakemaan. Veimme tavarat uuteen kämppään ja lähdimme syömään. Siitähän ei sitten tullut mitään kun tulin yhtäkkiä kipeäksi, sairaalan kautta menin sitten kotiin lepäämään.
Kello 01:30, ja pakko saada syötyä
Sunnuntaina olin sairaslomalla, nukuin siis pitkään ja lepäsin. Päivällä kävin kuitenkin työkavereiden kanssa syömässä ja ruokakaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti